sunnuntai 25. tammikuuta 2015



Minulla on kimppahevonen Chrome, 4-vuotias amerikkalainen lämminveritamma, joka asuu Ypäjällä ja opettelee pikkuhiljaa ravuriksi.  Ensimmäisen kosketuksen raviurheiluun sain synnyinkotikunnassani Iissä jääraveissa.  Olin jo melkein unohtanut ne ajat kun  muutama vuosi sitten menin kuninkuusraveihin Ouluun ja hievahtamatta istuin penkissä monta tuntia katsellen noiden upeiden eläinten juoksua. Siitä syttyi kipinä ja kiinnostus oppia tuntemaan maamme parhaat ravihevoset.  Hevosissa on vapaus ja arvaamattomuus, kesytön katse, vaikka se on nöyrä ihmisen palvelija.

Kotonani asustaa neljä maatiaiskissaa...Vanha herra Nuutti(n. 18 v.), arka ikääntyvä Vili, ja pikkupojat Ukko ja Manu. Luen paljon kirjoja.  Suosikkeja on eri elämänvaiheilta.  Murkkuikäisenä luin tätini kirjaa Ahvenanmaan neito jota pitkään etsin käsiini ja löysin vihdoin pari vuotta sitten.  Nyt se tuntui naiivilta, mutta herättí myös hellyttäviä muistoja.  Silloiselle elämänvaiheelle sillä oli varmaankin merkitystä.  Päähenkilön naisenmallia.  Miten vanha mummo katsoo hautajaissaattuetta miehestä, jolle naisen isä oli tyttärensä naittanut.  Mies oli julma ja ajoi kuolemaan myös naisen ainoan rakkauden, nuoren sotilaan.  Ja kuinka tyynesti vanha nainen katsoi saattueen mukana elämänsä helminauhaa tuntematta katkeruutta.  Varhaisen nuoruuden romaani oli Narkissos ja kultasuu, kertomus vanhan taiteilijan opeista nuorelle taiteilijanalulle ja samalla kahden niin erilaisen
ihmisen ystävyydestä.  Ikuinen suosikkini on Frans Eemil Sillanpää.  Ihmisiä suviyössä täytyy lukea aina uudelleen ja uudelleen kesän kynnyksellä.  Luen paljon elämänkertoja ja historiallisia romaaneja. 

Piirrän ja maalaan,askartelen mm. nukkeja ja muita maskotteja.  Kuvaan luontoa lenkkeilyreiteiltäni ja tietenkin kuvaan myös paljon hevosia.
Nämä kaikki harrastukset tuovat kultahippusia elämääni ja arkiseen aherrukseen ja toivon niitä saavan myös lukijani.
Ylimmässä kuvassa hevonen Womanizer Kuopion kuninkuusraveissa.  "Harmaa hiirulainen" juoksi rataennätyksen.
Toisesessa kuvassa Ukko-kissa.  Kun iltaisin sängyssä luen kirjaa, Ukko-kissa asettuu kirjan viereen ja laittaa tassun kirjanlehdelle.  Ukko on hyvin herkkä ja siksi myös aggressiivinen jos sitä käsittelee äkkinäisin liikkein. 
Alimmassa kuvassa turkkilainen vuoristolaishevonen jonka kuvasin viime kesän matkalta ja maalasin kuvasta akvarellin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaksinkamppailuiden iltapäivä